Harrasteilmailun turvallisuus kartoitettu

CommentsOff by in Yleinen
3.11.2014

Henna Virkkusen vetämä Liikenne- ja viestintäministeriö käynnisti Jämijärven lento-onnettomuuden jälkeen harrasteilmailun riskikartoituksen, jonka tulokset julkaistiin viime viikolla. Riskikartoitus piirtää karun kuvan harrasteilmailun turvallisuudesta ja kartoituksen toteuttanut Trafi toteaakin yleis- ja harrasteilmailun riskitason olevan suhteellisen korkea. Virasto mm. mainitsee kuolemanriskin harrastettua tuntia kohden olevan yleis- ja harrasteilmailussa on yli 200 kertaa suurempi kuin pyöräilyssä.

Riskikartoituksesta jää sen ansioista huolimatta keskeneräinen ja ristiriitainen kokonaiskuva. Jatkotoimien tärkeys todetaan kartoittajienkin toimesta, mutta vaikuttaa siltä, että esim. riskityöpajat on koottu kiireellä ja niiden työn jälki rönsyilevää. Laskuvarjourheilun riskityöpajaan haettiin lajiasiantuntemusta tiettävästi vielä niinkin hyvissä ajoin kuin edellisenä päivänä. Keskeneräisyys näkyy mm. varsinaisessa riskikartoitusosiossa, jossa Trafi on jostakin syystä päätynyt luopumaan vaarojen, riskien ja näiden seurausten kaikenlaisesta indeksoinneista, joiden avulla riskikartoituksessa tehtyjä valintoja ja näiden painotuksia olisi voinut arvioida paremmin jälkikäteen.

On kiinnostavaa, että Trafi käyttää raportissaan useamman sivun “isot harrastekoneet” -aiheen käsittelyyn ja päätyy mm. esittämään väitteen “Suomesta löytyy useita museokoneilla toimivia harrastajatahoja, jotka nykyvaatimusten vähyydestä huolimatta vapaaehtoisesti hyödyntävät omassa toiminnassaan hyväksi havaittuja kaupallisen liikenteen turvallisuusoppeja ja ovat asettaneet omia tiukkoja rajojaan mm. lentäjien kokemukselle ja pätevyydelle.” Väite on omituinen, sillä maassa lienee enintään 2-3 yhteisöä, jotka Trafin tarkoittamaa museokonetoimintaa ylipäätään harjoittavat. Näiden toiminta on vieläpä varsin vähäistä, joten ilmiö on kokonaisuudessaan lähinnä marginaalinen. Ulkopuolisena on tietysti mahdotonta arvioida missä määrin em. toimijat mainittuja kaupallisen liikenteen turvallisuusoppeja noudattavat, mutta pelkästään Trafin halu todeta asia riskikartoituksessaan on kiinnostava.

Trafi lienee itse luonut raportissa käyttämänsä “ison harrastekoneen” määritelmän. Tällä tarkoitetaan ns. liite 2 ilma-aluksia (tyyppihyväksyntäjärjestelmän ulkopuolella olevat lentokoneet) tai muita matkustajamäärältään (yli 6 matkustajaa) tai törmäysenergialtaan isoja ilma-aluksia, joita käytetään harrasteilmailussa.

Määritelmä huomioden on erikoista, että Trafi jättää täysin arvioimatta isojen harrastekoneiden käytön laskuvarjohyppylentotoimintaan, vaikka esimerkiksi Jämijärvellä pääsiäisenä tapahtuneessa onnettomuudessa – jonka jälkeen riskikartoitus käynnistettiin – oli kyse tällaisesta toiminnasta. Mikäli isojen harrastekoneiden kohdalla todella huomioitaisiin kaikki Trafin määritelmän mukaiset, harrastajavoimin operoidut, yli 6 matkustajapaikkaiset lentokoneet, laskuvarjohyppyharrastuksessa tarvittavien lentopalveluiden tuottamista olisi vaikea sivuuttaa, sillä se muodostaa valtaosan tällaisesta toiminnasta. Matkustajamäärien myötä syntyvä riskialtistuskin on aivan eri suuruusluokassa verrattuna museolentokonetoimintaan.

Kartoituksen isoja harrastekoneita koskeva linjaus tarkastella riskejä aina ensin yhden tietyn ilma-alustyypin näkökulmasta ja vasta sen jälkeen yleisemmällä tasolla on myös kummallinen, ellei Trafi tosiasiassa kuitenkin tarkoita isolla harrastekoneella vain valikoituja historiallisia konetyyppejä. Mikäli näin olisi, on silti edelleenkin outoa, että Trafi on katsonut tarpeelliseksi tarkastella museolentotoiminnan riskejä ja niiden hallintaa melko yksityiskohtaisesti, mutta jättää saman tekemättä huomattavasti laajemmalle laskuvarjohyppylentotoiminnalle.

Hyppylentotoimintaan liittyviä riskejä on kartoituksessa käsitelty pintapuolisesti osana laskuvarjohyppytoiminnan riskejä. Tämä on valintana myöskin melko erikoinen sillä laskuvarjohyppääjien ja lentäjien tai lento-operaattoreiden toimintaa, kelpoisuuksia, koulutusta ja välineitä säädellään täysin eri osissa lainsäädäntö ja toimintaa myös suorittavat tosiasiassa täysin eri tahot. Laskuvarjohyppytoimintaa koskevaa ohjeistusta, hyppykoulutusta tai hyppääjien kelpoisuuksia kehittämällä ei juurikaan pysty vaikuttamaan lento-operointiin.

Aihe vaikuttaa olevan Trafille kiusallinen, sillä eduskunnan oikeusasiamies käsitteli asiaa taannoisessa ratkaisussaan ja totesi, että laskuvarjohyppylentoja koskevien säännösten ja määräysten sisältöä ei voida pitää riittävän selkeinä ja johdonmukaisina. Oikeusasiamies totesi samalla, ettei laskuvarjokerhojen toiminta olisi enää kaikilta osin yhdistyksen sisäiseksi luokiteltavaa yksityislentotoimintaa. Oikeusasiamiehen kannan mukaan hyppylentopalveluiden tuottamisessa ei siis usein olisikaan kyse harrasteilmailusta. Tai sen turvallisuudesta.

Trafi ei ole muuttanut toimintaansa asiassa oikeusasiamiehen ratkaisun jälkeen.