Ilmailuasenteesta

CommentsOff by in Yleinen
25.4.2014

Pääsiäisenä tapahtuneen valitettavan ja dramaattisen lento-onnettomuuden jälkeen Trafi on päättänyt etsiä syitä onnettomuuksiin harrastajien asenteesta. Ilmailijoiden kypsyyttä taas kuvaavat esiintulot, joissa kuin yhdestä suusta kerrotaan, ettei asenteessa ole ongelmaa.

Yksittäinen onnettomuus voi sattua kenelle hyvänsä. Kukaan ei ole turvassa – voisi sanoa. Mitkään turvallisuusjärjestelmät, hyväksynnät, sertifikaatit tai lupakirjat eivät takaa täydellistä turvallisuutta. Toisaalta niistä luopuminenkaan tuskin asiaa edistää.

Turvallisuus ja sen hallinta on vaikea pelikenttä, sillä onnettomuudet – joita päästään tarkastelemaan vasta jälkikäteen – on mahdollista estää vain etukäteen. Turvallisuus täytyy myös rakentaa aina uudestaan. Jokainen työpäivä, jokainen lento, jokainen suoritus kerrallaan. Turvallisuuteen vaikuttavat päätökset, toimet ja valinnat on tehtävä aina uudestaan kerta kerran jälkeen.

Viime vuosikymmeninä käsitykset turvallisuudesta – ja myös onnettomuuksista ovat laajentuneet. Vielä 50 vuotta sitten onnettomuuteen ilmailussakin johti nykyistä useammin tekninen vika. Harrisburgin ydinvoimalaturman jälkeen keksittiin, että onnettomuuden takana onkin inhimillinen tekijä. Viime vuosina käsitys on laajentunut siihen, että myös inhimillinen tekijä toimii osana suurempaa kokonaisuutta. Näin on myös harrasteilmailussa.

Harrastelentämisen kulttuuri nojaa paljolti viranomaistoimintaan, säätelyyn ja vaatimuksiin. Tämä saattaa olla välttämättömyys tai ehkä pelkkää historian painolastia, mutta se on silti vallitseva tilanne. Ilmailu on usein varsin viranomaisvetoista. Viranomaiskontribuutio on ilmailussa läsnä päivittäisessä toiminnassa vahvemmin kuin missään muussa toiminnassa.

Trafi on kotimaisen ilmailukulttuurin perusta. Trafi käytännössä linjaa sen millaisia toimintatapoja, ajatuksia ja malleja operaattoreiden ja yksittäisten lentäjien keskuuteen juurtuu.  On valitettavaa, että aikanaan kylvettyä niitetään nyt. Trafin toiminnassa on tapahtunut paljon edistymistä viimeisten vuosien aikana, mutta muutos ottaa aikansa. Se kiistaton viisaus mikä Trafin ilmailun ylijohtajan työhuoneessa tällä hetkellä onneksi asuu, valuu tuskallisen hitaasti harrasteoperaattoreiden käyttöön.

Viranomaisen tulkinnat ovat usein olleet kaukana johdonmukaisesta ja Suomessa on sallittu mitä eriskummallisimpia kansallisia järjestelyjä mahdollisimman kevyen säätelyn aikaansaamiseksi joillekin intressipiireille. Usein kytkökset päätöksentekoon osallistuneiden ja etuja nauttivien välillä ovat arveluttavan läheiset. Tällainen toiminta johtaa pitkässä juoksussa höltyvään moraaliin ja sitä kautta peräänkuulutetun asenteen väljähtymiseen. Ne tahot, jotka ovat aidosti kiinnostuneita turvallisuuskulttuurien kehittämisestä ja asioihin vaikuttamisesta alistetaan loputtomiin valituskierteisiin ja pahimmillaan perään viitataan lauseella ”Trafi määrittelee itse omat käsittelyaikansa”. Osin löperö viranomaistoiminta johtaa osin löperöön kulttuuriin. Harrastajat tekevät sitä mikä on sallittua ja luottavat viranomaisen riksianalyyseihin.

Määräyksiä eikä valvontaa tarvita lisää. Tarvitaan asiallista viestintää, tietoa, osaamista, hyviä hallintotapoja, ohjausta, johdonmukaisuutta, riskilähtöisiä turvallisuuden hallintaa ja ennen kaikkea mukana oloa. Lasitornista ei johdeta asiantuntijaorganisaatioita. Ihmisiä – myös lentäjiä ja ilmailijoita – johdetaan edestä.