Vastine Suomen Ilmailuliitto ry:n laskuvarjotoimikunnalle

CommentsOff by in Yleinen
20.9.2014

Suomen Ilmailuliitto ry kommentoi laskuvarjotoimikunnan suulla (http://laskuvarjotoimikunta.fi/uutiset/helsingin-sanomat-129/) Helsingin Sanomissa 12.9.2014 julkaistua lehtijuttua, joka käsitteli Aviastar Helsinki Oy:n ja Liikenteen turvallisuusvirasto Trafin jo pitkään käymää keskustelua lentotyötoiminnan säätelystä Suomessa. Suomen Ilmailuliitto ry toteaa Helsingin Sanomien kertoneen osittain virheellisesti laskuvarjoyhdistysten hyppytoiminnasta, mutta jättää kuitenkin yksilöimättä mitkä HS:n esittämistä väitteistä olivat virheellisiä. Tästä huolimatta pidämme hyvänä, että myös SIL ry alan asiantuntijana osallistuu toimialalla käytävään keskusteluun.

SIL ry viittaa tiedotteessaan ohjeisiinsa, joiden mukaan laskuvarjohyppytoiminta tapahtuu. Trafin ja Aviastar helsinki Oy:n erimielisyys ei kuitenkaan koske hyppytoiminnan säätelyä. Myöskään HS:n jutussa ei käsitelty niinkään laskuvarjohyppytoimintaa, vaan lentotoimintaa, jota harjoitetaan kylläkin laskuvarjohyppytoiminnan tarpeisiin. Ero asiassa on merkittävä, sillä laskuvarjohyppytoiminnan ja siihen liittyvän lentotoiminnan säätely poikkeavat toisistaan merkittävästi. Laskuvarjohyppytoimintaa säädellään huomattavan kevyesti verrattuna lentotoimintaan. Tämä pätee niin henkilöiden lupien ja pätevyyksien, käytettävien välineiden kuin operatiivisen toiminnankin osalta.

Hyppylentotoiminnan luonne on merkittäviltä osin erilainen verrattuna laskuvarjohyppyharrastukseen. Siinä missä laskuvarjohyppyharrastaja tekee valintoja, joilla on vaikutusta lähinnä vain hänen omaan turvallisuutensa, on hyppylentotoiminnassa kyseessä aina myös matkustajien sekä kolmanisen osapuolien turvallisuus. Pienimmissäkin hyppykäytössä olevissa lentokoneissa on 4-5 matkustajapaikkaa. Suurimmat laskuvarjokerhojen käyttämät koneet ovat Suomessakin liki 20 paikkaisia. Suurin kotimainen yhdistysmuotoinen toimija kuljettaa laskuvarjohyppylennoilla vuosittain n. 15000 matkustajaa. Volyymit ovat suuremmat kuin pienimmillä reittiliikennettä harjoittavilla lentoyhtiöillä. Suomen Ilmailuliitto ry:ltä onkin ehkä päässyt lausuntoa laatiessaan unohtumaan, että esimerkkinä käytettyjen jalkapallo- tai judoseurojen toimintaympäristö on riskiprofiililtaan täysin erilainen, kuin minkä tahansa lentokonetta operoivan yhteisön.

SIL ry:n käsitys laskuvarjohyppäämisestä samantyyppisenä toimintana kuin lasten jalkapallo- tai oma judoharrastuksemme on omituinen. Laskuvarjohyppyharrastus on mahdollista aloittaa vasta 15 vuotiaana – huoltajan kirjallisella luvalla. Laskuvarjohyppytoiminnan vertaaminen ylipäänsä lasten harrastuksiin onkin tästä syystä ontuvaa. Vertailuja eri lajien kesken tehtäessä on olennaisinta on huomata, että iso osa liikuntaharrastuksista – tai niihin liittyvien oheispalveluiden tuottamisesta – ei sisällä sellaisia riskejä, että niiden harjoittamista olisi nähty tarpeelliseksi säädellä erityislainsäädännöllä. Pelkästään erityislainsäädännön olemassaolo kertoo toimintojen erilaisuudesta.

Laskuvarjotoimikunta / SIL ry arvioi laskuvarjokerhojen harjoittamaa markkinointia toteamalla, että kyse olisi käytännössä kerhojen sivuilla olevista tiedoista eri kursseista, joilla harrastuksen pariin pääsee. Me emme Aviastar Helsinki Oy:ssä tiedä mihin laskuvarjotoimikunta ja SIL ry asiassa kantansa perustaa, mutta jo hyvin pikaisella kurkkauksella internetin syövereihin voi todeta väittämän olevan suorastaan valheellinen. Laskuvarjokerhot markkinoivat toimintaansa lähestulkoon kaikilla tarjolla olevilla keinoilla – aivan kuten niiden kuuluukin tehdä. Mikä tahansa yhteisö, joka syystä tai toisesta kokee tehtäväkseen edistää jotakin urheilu- tai harrastelajia, panostaa nykyaikana markkinointiin. Pelkkä markkinointi ei sinänsä tee vielä minkään yhteisön harjoittamasta lentotoiminnasta kaupallista, vaan asiaa tulee aina tarkastella laajemminkin.

Aidosti kehittymään pyrkivä lajitoimija muistaa kuitenkin, että toiminnan laajentuessa ja kohdistuessa esim. aiempaa huomattavasti laajempiin ihmisryhmiin myös vastuut kasvavat. Erityisesti tämä korostuu harjoitettaessa turvallisuusvaikutteisia aktiviteetteja, kuten vaikkapa lentämistä. Vastuiden ja turvallisuuden hallinnan ympärille keskittyy paljolti myös hyppylentämisen säätelyn osalta nyt käytävä keskustelu.

Kerhojen käyttämät laajat markkinointikeinot, yhdessä sen kanssa miten toiminta muuten on järjestetty, piirtävät kuitenkin usein kuvan toiminnasta, joka vaikuttaisi olevan kaupallista lentotoimintaa. Tämän seikan myös Eduskunnan oikeusasiamies päätöksessään totesi. Samansuuntaisen indikaation sisälsi myös EU komissiolta taannoin saatu kannanotto. Jopa ilmailulain esitöissä kuvataan eräänä esimerkkinä ansiolentotoiminnasta melko pitkälti laskuvarjoyhdistysten tandemhyppytoimintaa muistuttava tapaus.

Aviastar Helsinki Oy:n Liikenteen turvallisuusvirasto Trafin kanssa käymän keskustelun tarkoituksena on ollut saada selvyys toimialan säätelystä ja sen osalta tehtyjen tulkintojen sekamelskaan. Selkeä säätely on välttämätön perusedellytys minkä tahansa toiminnan kehittymiselle. Säätelyn epäselvyys tai tulkintojen horjuvuus ei ole pelkästään Aviastar Helsinki Oy:n kanta, vaan myös valtakunnan ylimmän laillisuusvalvojan tehtävää hoitava Eduskunnan oikeusasiamies totesi näiden seikkojen olemassaolon.

Mikäli Suomen Ilmailuliitto ry katsoo Eduskunnan oikeusasiamiehen kannanotot asiassa jollakin tapaa vääriksi tai virheellisiksi, niin toivoisimme, että SIL toisi tämän esille selkeästi sekä perustelisi kantansa yksityiskohtaisesti. Aviastar Helsinki Oy haluaa samalla kohteliaasti muistuttaa, että myös Suomen Ilmailuliitto ry:n toimintaa ja päätöksentekoa sitoo yhdistyslakiin kirjattu periaate jäsenistön yhdenvertaisuuden loukkaamattomuudesta.