Members only?

CommentsOff by in Yleinen
26.5.2014

Kirjoitin joitakin päiviä sitten EU:n hiljattain julkaisemasta ns. part-SPO -säätelypaketista, joka toi mukanaan paitsi päivityksen EU:n air operations -asetukseen, niin myös runsaasti uutta AMC ja GM materiaalia. Nyt kun uusia säädöksiä on ehtinyt hieman selailemaan, niin muutama sana mahdollisista vaikutuksista ja skenen tulevaisuudennäkymistä.

Kuten jo tuli mainittua, niin EU komissio on nyt ottanut säätelyllä tarkemmin kantaa siihen millaista toimintaa on mahdollista harjoittaa kevyemmillä, yksityislentotoiminnan säännöillä ja milloin taas tulee noudattaa kaupallisen lentotoiminnan vaatimuksia. Kokonaisuus kiinnostanee monia ja jälkipuheilta tuskin taaskaan vältytään, kun tuore säätely kohtaa reaalimaailman.

Laskuvarjohyppylentämisestä ja sen säätelystä on käyty meilläkin huikean hedelmällistä keskustelua. Suomessahan myös lentoturvallisuusviranomaisen tehtäviä hoitava Trafi on useaan otteeseen (viimeksi edellisviikolla) todennut, että on täysin mahdollista, että myös hyppylentämistä harjoittavan aatteellisen yhdistyksen toiminta voi olla kaupallista lentotoimintaa. Tämä on selvästikin myös nyt julkaistun EU-asetuksen näkemys. Jonkin verran on jopa täsmentynyt se milloin on mahdollista toimia yksityislentämisen säännöillä.

Nyt voikin jokainen – aiempaa hieman helpommin – tehdä kelvollisen arvion siitä, onko jokin toiminta ansiolentotoimintaa vai muuta lentotoimintaa. Ensimmäiseksi kannattaa pyrkiä arvioimaan sitä, onko toiminnan tosiasiallisena tarkoituksena tarjota lentopalveluita kaikille halukkaille – siis julkisesti yleisön saataville? Halutaanko siis, että myös vierailijat voivat hypätä rajoituksetta, boogeihin pääsevät kaikki ja tandemeita voi myydä pitkin internettiä kaikille halukkaille? Kuten EU komission edustajakin toteaa (kts. http://www.aviastar.fi/part-spo/ ), niin asiassa ei ehkä niinkään tule kiinnittää huomiota siihen, onko palveluita hankkiva henkilö jäsenenä lentokonetta operoivassa yhteisössä ajanhetkellä x, vaan kyse on hieman laajemmin siitä mitä tosiasiassa ollaan tekemässä? Onko harjoitetun toiminnan perusajatuskin se, että lentopalveluita halutaan tarjota kaikille? Onko se kenties toimintaa harjoittavan yhteisön tosiasiallinen päämääräkin? Pyritäänkö tähän esim. myynnin ja markkinoinnin keinoin tai vaikkapa sillä miten toiminta on järjestelty? Jos em. kysymyksiin vastaukset ovat myönteisiä, niin kyse on todennäköisesti kaupallisesta lentotoiminnasta.

Jos taas lentopalvelut ovat tarjolla lähes yksinomaan vain selkeästi rajatulle jäsenjoukolle, ja ulkopuolisille palveluita tarjottaisiin vain hyvin rajoitetusti (vrt. EU Komission edustajan “joitakin kertoja vuodessa järjestettävä avointen ovien päivä”), voinee toimintaa harjoittaa kohtuullisella todennäköisyydellä muun kuin kaupallisen lentotoiminnan vaatimuksilla.

Toisaalta EU on kirjannut asiasta asetukseen muutakin ja eräs kriteeri, jonka kautta toimintaa arvioidaan on voiton jakaminen organisaation ulkopuolelle? Kyseisen asetustekstinkin mukaan on kyllä esim. mahdollista maksaa vuokraa kuivavuokratusta lentokoneesta, mutta mikäli esim. hyppymestarit – tai osa heistä – ovat elinkeinoa harjoittavia alihankkjoita, niin lähestyttäneen aluetta, jossa toiminta saattaa hyvinkin olla kaupallista lentotoimintaa ja siihen sovelletaan tiukempia vaatimuksia.

Asiassa on syytä myös huomioida, että vaikka air operations -asetuksen part-SPO -päivitys (EC) 379/2014 sisältääkin mahdollisuuden lykätä muutosten voimaantuloa kansallisesti huhtikuuhun 2017 asti, niin tämä koskee vain operatiivista lentotoimintaa koskevia vaatimuksia (käytännössä siis vain part SPO tässä tapauksessa).  Lentolupakirjoja koskeva EASA-FCL -asetus (EC) 1178/2011 on voimassa soveltuvilta osin jo tälläkin hetkellä – kuten on myös sitä muuttava (EC) 245/2014, joka harmonisoi ilmailua edistämään perustettujen organisaatioiden kohtelun lupakirjojen osalta. EU -asetukset ovat – voimaan tultuaan – sellaisenaan suoraan voimassa kaikissa EU:n jäsenmaissa. Ne siis koskevat esim. kotimaisia ilmailukerhoja täysin riippumatta siitä mitä mieltä esim. Trafi asiasta sattuisi olemaan. Kukaan tuskin kuitenkaan yllättyisi mikäli Trafilla oliskin asiasta jokin poikkeava käsitys.

Onkin selvää, että aihepiiri on jatkossakin harrasteilmailupoliittisesti kovin herkkä ja epäilemättä jopa kansallisen tason ilmailujärjestöpuuhastelijat saattavat olla valmiita hylkäämään hyvän ilmailutavan ja muut hienot periaatteet vanhanaikaisina ja tilanteeseen sopimattomana. Kotimainen lentoturvallisuusviranomainen tyytynee perinteisesti peesailemaan äänekkäintä mielipidettä – lentoturvallisuussubstanssin jäädessä taka-alalle. Mutta elämä tulee olemaan täynnä valintoja myös mm. erilaisten hyppylento-operaattoreiden vastuunkantoelimissä. Myös niiden juttujen kohdalla, jotka lentoturvallisuuteen vaikuttavat.

Jos kurkataan laskuvarjohyppylentämisen ulkopuolelle hieman, niin vaatimuspäivityksen yhtenä seurauksena on se, että esim. moottorilentokerhoille näyttää tarjoutuvan vihdoinkin laillinen mahdollisuus kyyditä, enintään muutaman kerran kesässä järjestettävissä avoimien ovien päivä -tyyppisissä tapahtumissa, keitä hyvänsä ilmailusta kiinnostuneita henkilöitä. Ja vieläpä maksua vastaan. Siis tyypillisesti niillä 2-4 paikkaisilla kerho-Cessnoilla. Toiminnassa täytyy vain muistaa, että kyse täytyy olla lyhytkestoisista lentokierroksista, joilla promotoidaan lajia ja hankitaan uusia jäseniä ja koulutettavia.

Kiinnostavana anekdoottina tulkoon mainituksi, että tällainen toiminta ei ole aiemmin Suomessa tuntunut olevan mitenkään laillisesti mahdollista. Sekavaa ehkä, mutta esimerkiksi fiksulle laskuvarjokerhopäättäjälle saattaa olla pieni pala perspektiiviä tarjolla: Hetkinen… “siis saa viedä muutaman kerran kesässä ihmisiä lentämään.. ja vielä maksua vastaan”. Smells like what?

Koko asiaa voisi tietysti yrittää lähestyäs myös siitä ei-niin-perinteisestä näkökulmasta. Laskuvarjokerholla, jolla on valmiudet tarjota lentopalveluitaan ilman rajoituksia, on epäilemättä myös paremmat mahdollisuudet edistää aatteellista tarkoitustaan. Minun on kuitenkin vaikea arvioida sitä eettismoraalista koordinaatistoa, jolla esim. kotimaisten laskuvarjokerhojen vastuupaikoilla istuvat seilaavat, mutta jostain syystä tulee aina mieleen, että olisi mukavampaa sitä hallitusvastuutakin kantaa jos se koko paletti olisi asiallisesti järkätty. Jokaisellahan on oikeus laskuvarjohyppyyn, eiks niin?