Mikä on tyyppihyväksytty lentokone?

CommentsOff by in Yleinen
27.4.2014

Jämijärvellä viikko sitten tapahtunut onnettomuus synkisti rankalla tavalla koko kotimaisen ilmailukentän kevään. Tapahtuma ja sitä seurannut keskustelu on saavuttanut harrasteilmailussa ennen näkemättömän laajalti huomiota. Esimerkiksi Yle:n A-talk lähetti tapahtuman jälkeen tunnin mittaisen, ilmailun turvallisuutta käsitelleen, keskusteluohjelman. Myös meitä Aviastar Helsinki Oy:ssä onnettomuus kosketti syvästi.

Keskustelun myötä kysymyksiä on esitetty meillekin runsaasti, niin tiedotusvälineiden kuin yksityishenkilöidenkin suunnalta. Kysymykset ovat koskeneet usein eroja tyyppihyväksytyn ja experimental-lentokoneen välillä. Valaisen asiaa hieman tässä blogissa. Yritän olla kansantajuinen, joten pieniä epätarkkuuksia voi ilmetä. Korjatkaa, jos väitän perättömiä.

Tyyppihyväksytyt lentokoneet suunnitellaan tarkasti määriteltyjen ja vuosikymmeniä koeteltujen sekä  jalostettujen suunnittelukriteereiden mukaisesti. Suunnittelukriteerit mm. rajaavat millaisia ominaisuuksia lentokoneella tulee olla ja niiden lähtökohtana on taata lentokoneiden operaattoreille, lentäjille ja matkustajille tietty turvallisuustaso, joka liittyy nimenomaan lentokoneen suunnitteluun ja toteutukseen. Tyypillinen pienkone – kuten myös lähes kaikki laskuvarjohyppykäytössä olevat lentokoneet – suunnitellaan nykyään FAR/CS-23 -suunnittelukriteeristön mukaan. CS-23 -dokumentti on hieman yli 400 sivun mittainen.

Tyyppihyväksyttyjen lentokoneiden ominaisuudet on todettu tietyn turvallisuustason täyttäviksi mm. laajojen testien, kokeiden ja koelentojen kautta. Tyyppihyväksyttyjen lentokoneiden ominaisuudet tositetaan mm. suorituskyvyn, käsittelyominaisuuksien, rakenteiden kestävyyden osalta jne. Samalla määritellään myös lentokoneen sallittu käyttöalue nopeuksien, kuormauksen, kuormitusmonikertojen yms. suhteen. Koelennot suoritetaan  ammattimaisten koelentäjien toimesta ja ohjelmat ovat sangen pitkiä. Esimerkiksi Socata TBM 700:n ja hyppykoneenakin tunnetun Cessna Caravanin koelennot kestivät suurin resurssein toimineilta maailmanluokan valmistajilta (EADS, Cessna) kaksi vuotta.

Mikäli lentokoneita halutaan valmistaa myytäväksi, tulee lentokoneen olla tyyppihyväksytty. Tahon, joka haluaa valmistaa tyyppihyväksyttyjä lentokoneita, tulee täyttää EU-lainsäädännössä kuvatut ns. Part-21 vaatimukset ja saada ns. POA (production organisation approval) -toimilupa. (Katso lisätietoa Trafin sivuilta: http://www.trafi.fi/ilmailu/organisaatioluvat/lentokelpoisuus/suunnittelu-_ja_valmistusorganisaatiot_%28part_21_doa_ja_poa%29 sekä Euroopan lentoturvallisuusviraston EASA:n www-sivuilla:https://easa.europa.eu/type-certificates-information). POA-toimiluvan myöntämisedellytykset hakijaorganisaatiolle ovat hyvin tiukat ja esim. Suomessa ei taida olla tällä hetkellä ainuttakaan POA-toimilupaa.

Tyyppihyväksytyllä lentokoneella tulee aina olla ns. tyyppihyväksynnän haltija, jotta sitä voi käyttää ilman rajoituksia. Yleensä tämä taho on lentokoneen valmistanut organisaatio. Tyyppihyväksynnän haltijalle on asetettu velvoitteita, joiden tarkoituksena on turvata lentokoneen käyttäjän – lentäjien ja matkustajien turvallisuutta myös lentokoneen siirryttyä sen käyttäjälle. Pääasiassa nämä velvoitteet liittyvät lentokoneen ylläpitoon ja käyttöön liittyvien ohjeiden yms. julkaisuun. Tyypillinen esimerkki tyyppihyväksynnän haltijan toiminnasta voisi olla esim. seuraavanlainen. Lentokonetyypistä löydetään jokin rakenteisiin, teknisiin ratkaisuihin tms. liittyvä heikkous, joka tulee esiin vasta laajahkojen käyttökokemusten myötä. Tällaisissa tilanteissa tyyppihyväksynnän haltija julkaisee korjausohjeita, ohjeita lisätarkastuksista tai -huolloista jne. Tyyppihyväksytyllä lentokoneella tuleekin olla valmistajan tuki tässä muodossa, tai muutoin sen tyyppihyväksyntä lakkaa olemasta voimassa ja koneen käytölle asetetaan merkittäviä rajoitteita.

Lentokonevalmistajan kotimaan ilmailuviranomaisella on kansainvälisen siviili-ilmailujärjestö ICAO:n yleissopimuksen liitteissä sovittu oikeus osallistua konetyypille tapahtuneiden onnettomuuksien tutkintaan. Näin taataan, että tyyppihyväksytyille lentokoneille missä tahansa maailmaa tapahtuneista vakavista vaaratilanteista tai onnettomuuksista, saadaan tieto koneen valmistajalle ja tätä kautta on mahdollista saattaa tarvittava tieto, muutokset yms. koneiden omistajille ja näiden lentokelpoisuudesta huolehtiville tahoille.

Tyyppihyväksytty lentokone huolletaan aina valmistajan julkaisemien ohjeiden mukaan, jotta sen katsotaan säilyttävän lentokelpoisuutensa. Valmistajan antamat ohjeet otetaan huomioon laadittaessa huolto-ohjelmaa, jollainen tulee olla kullakin tyyppihyväksytyllä lentokoneyksilöllä. Huolto-ohjelmille on oma hyväksyntäprosessi ja mm. kunkin EU-maan ilmailuviranomaiset sekä tehtävään hyväksytyt organisaatiot voivat hyväksyä näitä koneyksilökohtaisia huolto-ohjelmia .

Tyyppihyväksyttyjen lentokoneiden lentokelpoisuudesta huolehtii yleensä erikseen tähän tehtävään hyväksytty organisaatio (joskin joissakin tapauksissa tätä tehtävää voi hoitaa myös lentokoneen omistaja). Nämä ns. CAMO-organisaatiot (continuous airworthiness management organisation) seuraavat lentokoneen käyttöä esim. sille ja sen komponenteille kertyvän kalenteri-iän, lentotuntien, laskeutumisten, moottorin käynnistysten yms. mukaan ja vastaavat siitä, että koneelle on tehty paitsi valmistajan ohjeiden mukaiset huollot, niin myös viranomaisten määräämät toimenpiteet. CAMO-organisaatio vastaa myös siitä, että koneen lentokelpoisuuden edellyttämät huolto-toimenpiteet tilataan ajallaan ja suoritetaan asianmukaisesti.

Huoltojen ja korjausten suorittamisesta vastaa kaupalliseen toimintaan käytettyjen lentokoneiden osalta aina, ja yksityislentotoimintaan käytettyjen koneiden osaltakin useimmiten, ilmailuviranomaisen myöntämän toimiluvan puitteissa toimiva huolto-organisaatio, jolla tulee olla palveluksessaan lentokonetyyppi- tai luokkakohtaisen koulutuksen saaneita lentokonemekaanikkoja toiminnan järjestämiseksi. Huolto-organisaatio vastaa riittävistä resursseista, edellytyksistä ja prosesseista, joilla varmistetaan myös huolto- ja korjaustoiminnan kautta lentoturvallisuusden toteutuminen. Lentokonekorjaamoilta edellytetään mm. prosessien, organisaation ja laatujärjestelmän kuvaamista toimintakäsikirjoihin, jotta sille voidaan myöntää korjaamotoimilupa.

Harrasterakenteiset – siis ilman tyyppihyväksyntää olevat – lentokoneet ovat käytännössä kaikkien edellä kuvattujen järjestelmien ulkopuolella. Tällöin lentokone siis voidaan rakentaa, koelentää, huoltaa ja korjata amatööri- tai harrastajavoimin. Vaikka esim. experimental-koneen rakennusprosessia valvookin kokemuksen- tai koulutuksen kautta pätevöitynyt rakennustyön valvoja, ovat vaatimukset huomattavan kevyet kautta linjan verrattuna tyyppihyväksyttyihin.

Harrasterakenteisten lentokoneiden lentokelpoisuusvaatimukset on koottu Trafin julkaisemaan nelisivuiseen ilmailumääräykseen. Niiden rakentamista säädellään niin ikään nelisivuisella määräyksellä, huoltotoimintaa koskevat vaatimukset on koottu hieman yli yhdelle A4-sivulle. Experimental-lentokoneiden kohdalla on siis luovuttu suurimmasta osasta lentokoneiden suunnittelua, valmistusta, huoltoa ja ylläpitoa koskevista standardeista. Syy näiden standardien olemassaololle on lentoturvallisuus.