Miten meni nnom?

CommentsOff by in Yleinen
10.5.2016

Liikenteen turvallisuusvirasto Trafi puuttui alkuvuodesta Skydive Finland ry:n toimintaan. Trafi edellytti sanatarkasti, että “Skydive Finland ry toimii sääntöjensä ja yhdistyslain edellyttämällä tavalla varmistaen, että jäsenet ovat asianmukaisesti hallituksen hyväksymiä ja rekisteriin merkittyjä ennen osallistumista yhdistystoimintaan, jotta toimintaa voidaan harjoittaa niillä säännöillä, jotka koskevat ilmailun yhdistystoimijoita Suomessa.”

Vastauksessaan Trafille Skydive Finland ry ilmoitti muuttavansa prosessejaan kevään aikana siten, että jatkossa yhdistys hyväksyy uudet jäsenet (nova- ja tandemasiakkaat) ennen heidän ensimmäistä hyppyään ja että tämä tulee tarkoittamaan sitä, että hallituksen kokouksia täytyy pitää vähintäänkin viikoittain. Aviastarin käsityksen mukaan tämä tarkoittaa vilkkaana kesälauantaina helposti puolta tusinaa hallituksen kokousta, jossa hyväksytään jäseniksi tandemasiakkaita.

Trafin puuttuminen SDF:n toimintaan on poikkeuksellista. Liikenteen turvallisuusvirastolla ei ole toimivaltaa yhdistyslakiin liittyen. Aiemmin Trafin Kirsi Lähteenmäki-Riistaman kanta on kuulunut “toimijat määrittelevät itse toimintatapansa” kun aihepiiriin liittyen on esitetty tarkentavia kysymyksiä. Nyt vaikuttaa siltä, että Kirsi on muuttanut mielipidettään eikä toimijoiden enää annetakaan itse määritellä toimintatapojaan. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan, mutta missä pihvi?

Asiassa on kysymys siitä, että Skydive Finland ry:n harjoittama lentotoiminta on ainakin osin ollut kaupallista lentotoimintaa, joka jäsenyyskikkailuilla on naamioitu “yhdistyksen sisäiseksi” toiminnaksi. Käytännössä yhdistyksen toimintaan täysin ulkopuolinen ihminen on ostanut itselleen tai vaikkapa synttärilahjaksi tandemhypyn esim. nettikaupasta. Hypylle osallistuva on anonut yhdistyksen jäsenyyttä juuri ennen hyppyä. Varsinainen yhdistyksen sääntöjen mukainen jäseneksi hyväksyminen on tapahtunut jopa viikkoja hyppytapahtuman jälkeen.

Yhdistyksen jäsenmaksu sisältyy tandemhypyn hintaan, mutta varsinaista sitoutumista muuhun yhdistyksen toimintaan hypyn lisäksi ei edellytetä. Ehkä hupaisinta on, että tandemasiakkaiden ei edes tarvitse osallistua muiden hypänneiden jäsenien tavoin siivousnakkien päivittäisen arvontaan, mutta lentoturvallisuudesta täytyisi olla päättämässä.

Näyttää siltä, että Skydive Finland ry on siis Trafinkin käsityksen mukaan harjoittanut jo vuosia laajamittaista määräysten vastaista kaupallista lentotoimintaa. Tapaus lienee laajin kotimaisen ilmailun historiassa. Olennaista asiassa ei kuitenkaan ole Skydive Finland ry:n toiminta vaan Trafin toiminta.

Trafin lakisääteisinä tehtävinä on huolehtia liikennejärjestelmän turvallisuudesta sekä valvoa, että toimintaa koskevia sääntöjä ja määräyksiä noudatetaan. Nyt Trafi on siis todennut, että Skydive Finland ry:n tandemhyppyihin liittyvä lentotoiminta on täyttänyt – ainakin osittain – kaupallisen lentotoiminnan kriteerit ja ryhtynyt toimenpiteisiin asiassa. Kuitenkin sen sijaan, että Trafi ohjeistaisi Skydive Finland ry:n kaupallisen lentotoiminnan turvallisuusvaatimusten pariin – pyrkien huolehtimaan liikennejärjestelmän turvallisuudesta – edellyttää Trafi keinotekoisen jäsenyyspuuhastelun viemistä entistä syvempiin vesiin.

Aihepiiriin liittyvä problematiikka tiivistyy lopulta kysymykseen: Saavutetaanko yksityislentotoiminnan vaatimuksin riittävä turvallisuustaso laskuvarjohyppylentotoiminnassa? Jos saavutetaan, niin Trafin tulisi LVM:n hallinnonalan nykytavoitteiden mukaisesti ryhtyä ajamaan normien purkamista alalta. Jos taas laajamittainen hyppylentäminen edellyttää tiukempaa sääntelyä, niin toimialaa – ei yksittäistä toimijaa – tulisi ohjata sen mukaisesti. Äitienpäivälahjaksi verkkokaupoissa ja sosiaalisessa mediassa markkinoitava yksityislentotandemhyppy on ajatuksenakin niin härski, että koko skenen arvomaailma mietityttää.

Aitoa riskiperusteisuutta?

Trafi hyllytti huhujen mukaan loppuvuodesta 2015 erään suomalaisen yrityksen lentotoimintaluvan. Samojen huhujen mukaan hyllytykseen johtivat puutteet paperitöissä ja myötävaikuttavana tekijänä oli yhtiön vesilento-operoinnissa Kuopiossa tapahtunut vaaratilanne. Paperit olivat hyllyllä lähes puoli vuotta ja niin viranomaisen kuin operaattorinkin aikaa käytettiin asioiden korjaamiseen kosolti.

Trafille kaupallinen ilmakuljetus on pyhä lehmä, jonka pyhyyttä tulee valvoa kaikin tavoin. Jos asiaa kuitenkin tarkastellaan riskiperusteisesti, eivät muutamaa 3-5 paikkaista Cessnaa VFR-olosuhteissa operoivaan pienlentoyhtiöön kohdistuvat vaatimukset ole missään asiallisessa suhteessa hyppylentotoiminnan vaatimuksiin. Matkustajia kuljetetaan vuosittain muutamia satoja, ehkä tuhat. Saman verran mahtuisi neljään raitiovaunuun.

Samalla hyvinkin laajamittaista hyppylentotoimintaa on mahdollista harjoittaa vaikka lähes kaikista ilmailussa tunnetuista turvallisuutta edistävistä järjestelyistä olisi luovuttu. Jämijärvellä itse rakennetulla lentokoneella kuljetettiin 8000 matkustajaa vuodessa. SDF:n toiminnassa matkustajia on vuodessa jopa yli 15000. Harrastelentäjät kuskaavat liki 20 paikkaisilla koneilla maksavia asiakkaita ilman turvallisuudenhallintajärjestelmiä tai muitakaan nykyaikaisia turvallisuudenhallinnan elementtejä.

Riskiperusteisesti tarkasteltuna joko VFR-yleisölennätystoiminnan tai hyppylentämisen säännöt ovat pielessä. Maallikon silmin yleisölennätys ja tandemlaskuvarjohyppy ovat kuitenkin samantyyppisiä lentopalveluita ja on täysin selvää, että äitienpäivälahjaksi tandemlahjakortin saanut mutsi ei osaa arvioida Cessna Caravanin painopisteen hallintaan käytettyjä menetelmiä hyppylennoilla. Eikä hänen edes pidä osata.

Mahdollisuudet elävään ja hyvinvoivaan yleisilmailuskeneen syntyvät siitä, että sääntely on läpinäkyvää, oikeassa suhteessa tavoitteisiin ja tasapuolista. Toiminnan sisällön, muodon ja laajuuden tulee ratkaista turvallisuusperusteisen sääntelyn taso. Ei sen kuka tai mikä toimintaa harjoittaa. Voitontavoittelulla ei ole lentoturvallisuuden riskiarvioinneissa sijaa.