Poikittain

CommentsOff by in Yleinen
11.2.2016

Sain yhteydenoton Laskuvarjotoimikunnan Mari Lehtoselta pari päivää sitten. Mari halusi tietää minun ja yritykseni toimista liittyen hyppylentotoimintaan Suomessa.
Kyse oli Pekka Hentulta tulleesta sähköpostista, jossa ilmailujohtaja kertoi “kaupallisen toimijan” pyrkineen Marin mukaan estämään yhteisöjen oman lentotoiminnan. Aika paksu väite kun sen esittää lentoturvallisuusviranomaisen johtaja. Harmillisesti Pekka ei tainnut yksilöidä missä estäminen tarkalleen ottaen on tapahtunut. On ilmeistä, että Pekka puhuu joko muunneltua totuutta tahallaan tai vaihtoehtoisesti on ymmärtänyt jotain kolossaalisesti väärin. Haluaisin uskoa jälkimmäiseen.

Aviastar Helsinki Oy on johdonmukaisesti pyrkinyt vaikuttamaan siihen, että samaa toimintaa harjoittaville tulisi olla viranomaisen taholta sama sääntely. Toisin sanoen se, mitä tehdään, ratkaisisi. Ei se, kuka tekee. Tämä periaate on läsnä myös kaikessa asiaan liittyvässä lainsäädännössä ja se on myös ainoa aidosti riskiperustainen tapa toteuttaa sääntelyä. Olen myös varsin usein todennut, että kotimainen hyppyskene tarvitsee kerhoja. Niin kaupallinen toimija kuin aatteellisetkin.

Ilmailuviranomaisen roolin tulisi olla yhdenvertaisen toimintaympäristön luominen ja riskiperusteisen sääntelyn toteuttaminen. Yhdenvertaisuuden edistäminen kuuluu kaikkien viranomaisten lakisääteisiin velvoitteisiin. Trafi kuitenkin mieluummin ohjailee markkinoita kuin ryhtyy oikeisiin töihin. Syyt eivät ole koskaan selvinneet ainakaan minulle. Olen edelleen varma siitä, että yhtenäinen sääntely loisi paremmat toimintaedellytykset ja sitä kautta skene voisi paremmin. Vastakkainasettelulta ei kuitenkaan vältytä niin kauan kuin toisille on eri säännöt kuin toisille. Ja se on – kuten @PekkaHenttu kin #Ilmaan_2016 seminaarissa mainitsi – vastenmielistä.

Vaikka hyppääminen onkin valtaosin harrastamista, hyppylento-operointi ei sitä ole. Tähän mennessä kaikki tietävät, että hyppylento-onnettomuuksissa on Euroopassa kuollut viime vuosina nelisenkymmentä ihmistä. Määrä on todella suuri. Näistä suurin osa on nimenomaan laskuvarjohyppylajin harrastajia. Hyppylentoturvallisuudesta puhuttaessa puhutaan laskuvarjohyppääjän turvallisuudesta. Siksi asialla on väliä.

Luettuani Marin työryhmän konkreettiset toimenpide-ehdotukset hyppylentämisen sääntelytulkintojen ratkaisemiseksi ehdotin, että Aviastar Helsinki Oy voisi tarjota auttavaa kättä asiassa ja tuottaa valmiiksi part SPO -käsikirjamallin SIL:lle, Laskuvarjotoimikunnalle ja jäsenyhdistyksille (Pro Bono). Kaupasta hankittuna ko. paperityö maksaisi viisinumeroisen summan, joten kyse on merkittävästä panostuksesta. Samalla tarjosin apuamme myös mm. koulutukseen sekä koko hankkeen jalkautukseen laajemmin.

Marin ehdotuksen tyrmääminen suoralta kädeltä ilman riski- tai vaikutusarviota, tai mitään muitakaan perusteluja, Trafin Heli Koivun ja Pekka Hentun toimesta, kertoo viimeistäänkin sen, että Trafin toimia ei ohjaa riskiperustaisuus. Kyse on siitä, että tietylle toimijajoukolle halutaan mahdollistaa jotain mitä jollekin muulle ei. Marin toimenpide-esitykseen oli vastattu mm. vihjauksella työryhmän kokoonpanon vaihtamisesta. Ehdotuksen sisällöstä, vaikutuksista tai toteuttamiskelpoisuudesta ei kuitenkaan oltu keskusteltu.

Marin ehdotus oli innovatiivisuudessaan sellaisella tasolla, johon edes Aviastarilla ei taideta pystyä. Sen seurauksena esim. kerhojen olisi ollut mahdollista harjoittaa kaupallista lentotoimintaa nykyisillä lentäjillä, kunhan toimintaa tukemaan olisi luotu vaatimukset täyttävä operaattoriorganisaatio, joka mm. riskien hallinnasta ja lentäjien koulutuksesta huolehtisi. Nykyisin kerhon konetta lentävä kaveri olisi voitu jopa palkata jatkossa tehtäväänsä. Ja mikä tärkeintä: Kaikkia tuotteita ja palveluita voisi myydä rajoituksetta kaikille niin paljon kuin huvittaa.

Aviastarille Marin mallin mukaan eteneminen olisi tarkoittanut todennäköisesti entistä tiukempaa kilpailutilannetta, mutta ainakin kilpailua olisi käyty tasapuolisesti samoista lähtökohdista. Samalla suomalainen hyppylento-osaaminen olisi todennäköisesti ottanut jättiharppauksen eteenpäin. Tästä osaamistason noususta hyötyisi pidemmällä tähtäimellä jokainen alan toimija, myös laskuvarjohyppääjät parantuneena turvallisuustasona ja parempana palveluiden saatavuutena.

Helin ja Pekan liikkeet tekee vielä vaikeammiksi ymmärtää se, että Marin puheista käsitin, ettei SIL:n ohjetyö kansallisen hyppylento-ohjeen laatimiseksi ole varsinaisesti lähtenyt lentoon. Ei ole oikein mitään vaihtoehtoista ohjetta tai ohjelmaa.

Kannattaa lukea Marin dokumentti huolella läpi ja pohtia missä skene on nyt ja missä viiden vuoden päästä.