Trafi ja oikeusasiamies

CommentsOff by in Yleinen
14.9.2014

HS kirjoitti 12.9 Trafin horjahtelevista tulkinnoista. Epäselvyys on ollut kivenä kengässä ilmailuyrittäjän vinkkelistä katsottuna pitkään. Kuten pääsin lehtijutussa kertomaan, niin vuosittainen – ehkäpä ylimääräisenä pidettävä 100.000€ – kulu on sellainen, että se alkaa pohdituttamaan. Varsinkin kun neljän kauden jälkeen yrityksemme kohdalla voinee jo puhua varsin vakiintuneesta toiminnasta. Kotimaista ilmailua voisi edistää moisella summalla kivasti. Kauden 2015 jälkeen kasassa olisi puolen miljoonan potti. Se on kelpo käsiraha vaikka upouuteen Pilatus Porter-kalustoon.

Valitettavasti suomalainen ilmailukulttuuri on kuitenkin edelleen lähes lapsenkengissään. Muut ilmailuyritykset – paitsi se yksi valtio-omisteinen lentoyhtiö – ovat syntyneet Suomeen käytännössä viimeisen 15 vuoden aikana. Tämä siitäkin huolimatta siitä, että Suomi oli aivan kehityksen kärjessä ilmailun alkuaikoina. Vähän yli sata vuotta sitten kehitysvauhti oli muutenkin kovaa. Kului alle 20 vuotta siitä kun Wrightin veljekset lensivät ensimmäisen muutaman kymmenen metrin lentonsa, kun maailmalla oli käytössä ihmisten kuljettamiseen soveltuvia lentokoneita. Aero Oy perustettiin 1917. Se on edelleen maailman kuudenneksi vanhin toimiva lentoyhtiö – sen nimi tosin on nykään Finnair. Voi olla, että ajan patina vääristää, mutta vaikuttaa siltä, että tuolloin Suomessa osattiin ja haluttiin ilmailla sekä käyttää lentokonetta yhteiskunnallisesti merkittäviin tehtäviin.

Nyt elämme maailmassa, jossa ilmailuturvallisuutta valvovan viranomaisen edustaja toteaa Hesarissa maan ylimmän laillisuusvalvojan tulleen lähinnä huijatuksi ilmailuyrittäjän toimesta. Kuin varmemmaksi vakuudeksi Trafi tiedottaa, etteivät oikeusasiamiehen kannanotot heilauta Trafin kantaa, vaan Suomessa pelehditään kuin ennenkin. Toimimalla näin Trafi ohjaa markkinoita, ei turvallisuutta.

Yleis- ja harrasteilmailuun kytkeytyvä liiketoiminta – niin yhdistysten kuin yritystenkin harjoittamana – on osa yhteiskuntaa. Ei sen ulkopuolella. Tässä toiminnassa aiheutuvat lentoturvallisuusvaikutukset syntyvät täsmälleen samalla tavalla ja niihin on mahdollista vaikuttaa täsmälleen samalla tavalla täysin riippumatta toiminnanharjoittajan yhteisömuodosta.

Euroopassa on viimeisen vuoden aikana menetetty 30 henkeä hyppylento-onnettomuuksissa. Suomen marginaalisen pienessä lentotyötoiminnassa on kymmenessä vuodessa menetetty 12 ihmishenkeä. Vaikka lentoturvallisuuden tason mittaaminen pelkkiä onnettomuustilastoja tutkien ei ehkä aina kerro koko totuutta, eikä yksittäisestä onnettomuudesta voi trendiä tehdä, on silti selvää, että tilastoihin kertyneiden tapahtumien valossa tuuletteluun ei ole syytä. Vertailun vuoksi todettakoon, että Eurooppalaisessa matkustajaliikentessä menetettiin vuosina 2001-2010 yhteensä 778 henkeä. Suoritemäärät ovat varovaisesti arvioiden pitkälti yli sata- tai tuhatkertaiset verrattuna koko Eurooppalaiseen laskuvarjohyppylentotoimintaan.

Nykyaikaiset näkemykset turvallisuuden pitkäkestoisesta tuottamisesta perustuvat pitkälti organisaatioihin ja niissä luotavaan turvallisuuskulttuuriin sekä mm. riskien tunnistamiseen etukäteen. EU onkin tehnyt varsin laadukasta työtä ilmailun uutta Eurooppalaista säätelyä luodessaan. Siksi onkin hämmentävää seurata miten yleisilmailutoimialan “harrastajasektori” Trafin suosiollisella avustuksella vaikuttaa pyrkivän romuttamaan ison osan tehdystä työstä. Työstä, jonka suurimmat vaikutukset todennäköisesti olisivat juuri turvallisuuden kehittymisessä. On turhauttavaa samalla havaita, että taustalla on usein myös pyrkimys markkinoiden ohjailemiseen.
Sanoin taannoin A-talk ohjelman insertissä, että ilmailukulttuuria Suomessa synnyttää Trafi. Samassa YLE lähetyksessä esiintynyt Trafin ylijohtaja Henttu näytti pitävän lausetta vitsailuna. Ei ollut vitsailua. Mielestäni Trafi-ilmailu ja sen edeltäjät ovat epäonnistuneet monin paikoin yleis- ja harrasteilmailun turvallisuuskulttuurin luojana ja esimerkkinä. Niin pitkään kun Trafin toimintaa ohjaa  “Pitäähän poikien saada lentää”- tyyppinen ajattelu, ei parannustakaan ole odotettavissa – valitettavasti.