Yhteisöllisyys

CommentsOff by in Yleinen
21.4.2015

Laskuvarjohyppylentämisen turvallisuuskeskustelu on päässyt Hesarin sivuille asti. Se on hyvä. Aiheesta todella kannattaisi käydä keskustelua nykyistä enemmän. Skydive Finland ry:n puheenjohtaja Ville viittasi Hesarille viime viikolla antamassaan kommentissa siihen, että vaikka laskuvarjokerhon hallituksessa ei ole yhtään lentäjää, niin ei ole myöskään Finnairin hallituksesssa. Villen väite on tietystikin totta. Finnair Oyj:n hallituksessa ei todella ole lainkaan lentäjiä.

Asiassa jäi kuitenkin huomiotta se, että Finnairia koskevat erityiset organisaatiovaatimukset, jotka on asetettu lentoturvallisuuslähtökohdista. Näihin sisältyvät mm. vaatimukset turvallisuudenhallintajärjestelmästä riskiarviointityökaluineen ja raportointijärjestelmineen. Toiminnasta vastuussa ovat vastuuhenkilöt, joilta vaaditaan tietty osaaminen ja kokemus. Koko kakun huippuna toimii vastuullinen johtaja, joka vastaa siitä että toiminta tapahtuu turvallisesti ja asianmukaisesti.

Jokseenkin samanlaiset organisaatiovaatimukset koskevat myös vaikkapa lentokoulutustoimintaa, yleisölennätyksiä ja tulevaisuudessa myös kaupallisena lentotoimintana harjoitettua erityislentotoimintaa, jota myös laskuvarjohyppylennot voivat olla.

Trafi julkaisi viime viikolla aihetta sivuavan turvallisuustiedotteen, jossa se kertoi, että “on ensiarvoisen tärkeä muistaa, että [yksityislentotoiminnan] kevyemmät vaatimukset on tarkoitettu sovellettaviksi sellaisiin yhdistyksen jäseniin, jotka tuntevat toimintaa koskevat vaatimukset ja riskit ja jotka omalla toiminnallaan voivat vaikuttaa yhdistyksessä noudatettavaan turvallisuuskulttuuriin. “

Pari päivää Trafin tiedotteen jälkeen Onnettomuustutkintakeskus julkaisi Jämin onnettomuuden tutkintaraportin. Raportista selvisi monen muun asian lisäksi, että onnettomuuskoneeseen oli tehty rakennuslupaan sisältymättömät wingletit, jotka lisäsivät onnettomuudessa pettäneen siipituen kuormituksia 18-23%. Rakennustyön valvoja tai koneen katsastajat eivät olleet tietoisia muutosten alkuperästä tai vaikutuksista. Onnettomuustutkintakeskus ei arvioinut olivatko asiasta tietoisia ne yli 600 onnettomuuskonetta operoineen yhdistyksen hyppäävää jäsentä, jotka Trafin käsityksen mukaan tunsivat toimintaa koskevat vaatimukset ja riskit sekä omalla toiminnallaan vaikuttivat yhdistyksessä noudatettavaan turvallisuuskulttuuriin.

Minun mieleeni hiipii ainakin ajatus siitä, että suuri osa SUI:n jäsenistöstä ei ehkä koskaan edes tiennyt mitä kaikkea he eivät tiedä. Asiassa taidetaan olla hyvin lähellä koko sen kysymyksen ydintä miksi ja milloin hyppylentotoimintaan tulisi soveltaa kaupallisen lentotoiminnan vaatimuksia ja milloin ei?